Käymme yhdessä ain.. Hormonit, mitä ne on?
Talossa kajahtelee, ovet paukkuu, mies ei ymmärrä. Kyllä naisena olo on taas niin vaikeaa, kun ei edes ymmärrystä kotoa heru. Syötät lasta ”väärin” -> räjähdys! Et ota lasta oikeaan aikaan syliin -> räjähdys! Et lue ajatuksiani -> räjähdys.
Hölmö mies, kun et mitään ymmärrä.
Tiettyinä aikoina miehen pitäisi terästää itsensä, toimia ennakoidusti jajaja.. listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta aina päästään samaan lopputulokseen: Räjähdys!
Onneksi päivää kuitenkin piristää lasten pienet tempaukset, kuten vaikka esimerkkinä paskaräjähdys. Mikäpä sen huvittavampaa, kun pieni prinsessa vääntää niin jumalattomat sonnat, että lopulta kolme ihmistä ui siinä ruskeassa liisterissä. Ja sit tämä äidin pikku sontiainen alkanut puheliaaksi; Tääätääätäää bääbääbääbää ja tietenkin ääntelyn äitä äitä äitä tulkitsen sanaksi äiti äiti äiti.
Kun Äly ja Väläys on rauhoittunut illalla kaiken draaman jälkeen nukkumaan, alkaa vanhempien herkkä ja tunnelmallinen ilta (toisinsanoen mies kurvaa pleikan ääreen ja itse jumitan läppärille katselemaan teinisarjoja). Kaiken tämän herkkyyden keskellä saan mahtavimman idean pitkään aikaan: Blogi!
Joten tässä sitä ollaan ja ihmetellään taas näitä päähän pistoksia.